*

tmopieppo

Pronssin valaminen.

  • Alkuperäiset mallit jotka lähtivät kopioinnin jälkeen museolle. Peltolöytöjä, Turku. Karhunhammaskorujen hampaita. Ikä ~1000 vuotta. Viikinkiaika. Pronssia. Löytäjä TP 2015.
    Alkuperäiset mallit jotka lähtivät kopioinnin jälkeen museolle. Peltolöytöjä, Turku. Karhunhammaskorujen hampaita. Ikä ~1000 vuotta. Viikinkiaika. Pronssia. Löytäjä TP 2015.
  • Mallien asemointi.
    Mallien asemointi.
  • Valkoinen on liitua. Se toimii irroitusaineena.
    Valkoinen on liitua. Se toimii irroitusaineena.
  • Malli painettu puoliksi hiekkaan.
    Malli painettu puoliksi hiekkaan.
  • Valukehän yläosa asetettu.
    Valukehän yläosa asetettu.
  • Valuhiekka pakkaamattomana.
    Valuhiekka pakkaamattomana.
  • Pakattu valuhiekka.
    Pakattu valuhiekka.
  • Muottikehä avattu.
    Muottikehä avattu.
  • Malli irrotettu kopauttamalla nurinniskoin.
    Malli irrotettu kopauttamalla nurinniskoin.
  • Muottiin tehdään kaasuille pakokanavia ja valettavalle metallille väylät.
    Muottiin tehdään kaasuille pakokanavia ja valettavalle metallille väylät.
  • Valuvalmis.
    Valuvalmis.
  • Metalli kaadettu.
    Metalli kaadettu.
  • Ensimmäiset mallit valettu. Alkaa viilaustyö.
    Ensimmäiset mallit valettu. Alkaa viilaustyö.
  • Kolmen sarjan muotti.
    Kolmen sarjan muotti.
  • kolmen sarja valettuna
    kolmen sarja valettuna
  • sarjavaluna hampaita karhun
    sarjavaluna hampaita karhun
  • Cupror vs. tam-tam metalliseos
    Cupror vs. tam-tam metalliseos
  • Cupror-metalliseoksesta valettaessa pintaoksidi on erikoisen syvän sininen.
    Cupror-metalliseoksesta valettaessa pintaoksidi on erikoisen syvän sininen.
  • Kun löydät jotain museoitavaa, tulee täyttää lappuja.
    Kun löydät jotain museoitavaa, tulee täyttää lappuja.
  • kasteristi, pronssia, 1500-1700 luku, ortodoksinen, savon kenties ankein kaupunki, löytäjä TP 2015
    kasteristi, pronssia, 1500-1700 luku, ortodoksinen, savon kenties ankein kaupunki, löytäjä TP 2015
  • Kultainen rengassolki. Löytöpaikkaa ei kerrota.
    Kultainen rengassolki. Löytöpaikkaa ei kerrota.
  • Pienempi karhunhammas valun jälkeen hapotettuna.
    Pienempi karhunhammas valun jälkeen hapotettuna.
  • historiallisten helyjen testailua
    historiallisten helyjen testailua
  • Pronssikanttarellit
    Pronssikanttarellit
  • Ihmisille jotka kulkevat omia kulkujaan.
    Ihmisille jotka kulkevat omia kulkujaan.
  • Turaukon bling-bling
    Turaukon bling-bling

Terve.

Näin joulun alla on mukavaa tehdä jotain mukavaa.

Siksipä koostan tähän tilaan pienen ohjeen siitä kuinka pronssia voidaan valaa esimerkiksi koruiksi.

----

"Jos kaivan tarpeeksi pitkään, olen varma että löydän aarteen." - olin kuulemma tokaissut vuonna 1984 äidilleni kun oli tiedustellut miksi kaivan perunamaahan syvää kuoppaa.

 No siitä meni sitten vähän aikaa eteenpäin kunnes miinaharavalla metallia etsivänä peräkorven indianajonesina aarteita löysin.

Löytöjen jälkeen sisälläni uinuva Artesaani löi valinkauhalla kallon sisältä käsin takaraivoon kehoittaen pitämään taitoa yllä.

Seuraavassa näistä syistä johtuen tietopohjainen ohjeistus siitä kuinka voitte valaa pronssia.

---

Muotin kaavauksen vaiheet

Kuva 1. Tässä ovat mallit. Ne ovat löytyneet pellosta Turun laitamilta.

2. : Täytetään valukehän alaosa valuhiekalla ja pakataan. Valuhiekka on hienojakoisen tiilijauhon(?) ja öljyn seos ja sitä on tavattu käyttää valuhommissa iät ajat.

3. : Pakatun, tiiviin hiekan päälle levitetään esim. liitujauhoa tahi grafiittia. Tämä estää hiekan tarttumisen toiseen puoliskoon.

4. :  Mallit painetaan puoliksi hiekkaan. 

5. : Valukehän yläosa nostetaan aloilleen.

6, 7, 8 : Yläosa täytetään hiekalla, tiiviiksi painellen ja taputellen - pinta tasataan. Muottikehä avataan.

9. Mallikappale tiputetaan irti muotista kääntämällä muotti alassuin ja kopauttamalla muotin kylkeä jollakin.

10. Muottiin tehdään kaasuille pakokanavia ja valettavalle metallille valukanavat.

11. Valetaan metalli. Muotti avataan metallin hieman jäähdyttyä.

Valuhiekkaa voi kierrättää siivilöimällä se ja kuivaksi käydessään siihen voi lisätä varovasti kokeillen mitä tahansa öljyä.

12. Viimeistellään. ---------> Valetaan saadun mallin avulla vaikka sarjassa.

-------------

Metalliseoksista

"TAM-TAM metalliseos. Tätä valmistetaan 80 osasta kuparia ja 20 osasta tinaa ja käytetään sitä kauniin äänensä perustuksella kiinalaisten gongongien valmistamiseen." (V.T Aaltonen & R.V Stigel, Kotikemistin reseptikirja, WSOY 1931, Sivu 356.)

Ehh...tam tam metallista tuli gongongi? Hauska juttu oli mielestäni. Tuikimuikeasti ilmaistu. Vanhat tietokirjat on hyviä.

Ohje on ihan hyvä valupronssin ohje, mutta kellopronssiin heittäisin kyllä vielä 2 prosenttia hopeaa jos oikein heleää ääntä tahtoopi saavuttaa.. 

Cupror: 94,2 % Cu, 5,8 % Al. Sulata kupari ensin ja lisää alumiini. Sulatettava vielä kerran jotta seostuu kunnolla. Ei hapetu, on kullan värinen, hiton sitkeä. (lähde sama kuin tamtamissa.)

-----

Kuvissa/videossa esitetään valutapahtuma suurin piirtein riittävällä tavoin. Tämä juttu piti tehdä jo vuosia sitten ikään kuin käsityöteknillisenä infona, mutta nyt se vasta jalostui kohdilleen.

Viimeiset kahdeksisen kuvaa esittävät esimerkkinä mitä kaikkea Suomen pelloista löytyy, sekä valettuja kappaleita ja koruhahmotelmia. Videossa näkyy itse metallin sulatus ja kaato.

-----

Miksi tämä kaikki pulina? En tiedä. Ehkä jos joku saa vaikka opastusta johonkin, kipinän tehdä käsillä, olla luova, vaalia perinteitä...? Toisaalta oli vaan pakottava tarve kuunnella sisäistä Artesaaniani. Sota sitä vtun apatiaa vastaan.

Niin. Ja peltojen aarteen tokikaan eivät ole niitä tärkeimpiä aarteita. Hän/He/Ne/ ovat jotka mahdollistivat sen tapahtumaketjun, jonka vuoksi yhden ketjun lenkin osasen sisäinen Artesaani pääsi valloilleen on tärkeää. Kiitos Hänelle/Heille. Ja hyvää joulua kaikille.

 

(Ps. Jos valamisesta on jotain kysyttävää tai jokin muu jää epäselväksi, niin vastaan mieluusti kysymyksiin ja autan asiassa kykyni mukaan. )

 

https://

 

**Kuvat & viteo: TP

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Upeita koruja. Olet sinä Timo taitava! Nuo kantarellit olivat myös aivan ihania. Semmoiset haluaisin minäkin pöydälleni.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lälläslää, mulla on Piepposen hartsikanttarellit ja vähän valettuakin:)) Nopeet syö hitaat.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Seija, tää on kyllä ihan epistä, miks mulla ei ole mitään Piepposen hienoja töitä..nyyh. Onks täällä joku erityis suosikkijärjestelmä menossa? Onkohan mulla yhtään mahiksia nousta kuopasta ylöspäin?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #3

Kuuma vihje Kaija: kts. Piepposen profiilitiedot:)

T Piepponen

Valamalla voi kopioida vaikka tuhat... (yhteyttä saa ottaa...onko tämä mainostusta?)

Tosin pronssi käy nyt vähiin, kun kyseessä on kuitenkin harrastus.

Ensi vuonna pitää siis tehdä ensin pronssia - romusta kierrättäen toki. Onneksi on leipätyönä paja jossa sekin onnistuu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hienoja ovat ja hyvät neuvot, vaikka Kaijalle tehdä perässä. Nyt vain pronssipatsas tai patsaat työn alle. Uuden Suomen blogistit ikuistettuna;)))

T Piepponen

Olen vähän "tunnelmissa" joten jos ohjeista puuttuu jotain niin kertokaa mikä kohta kaipaa lisäselvennystä.

Halusin kuitenkin toisillekin "Artesaaneille" vähän infomatskua tuottaa. Ehkä uinuville sellaisille. Heitä on täällä. Tehkää. Kysykää jos ette tiedä. Kysyvä ei järvellä eksy.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #7

Sain kerran nätin palan kuparilevyä naapurilta ja suunnittelin alkavani "lailapulliseksi". Yritin sitten sitä muotoilla takan etulevyksi jotain taideteosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Oli minulle liian kovaa ainetta ja olisi kai pitänyt olla hitsausvehkeet ym. joten se jäi haaveeksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #8

Kupari kovettuu esim. sitä taottaessa tai muuten kylmämuokatessa, mutta sen saa jälleen pehmeäksi hehkuttamalla. Hehkutukseen riittää nestekaasupoltin, joita saa muutamalla kympillä. Runsaassa käytössä tietysti olisi järkevää olla esim. 10,5 kg teräspullo kaasulle, joka maksaa kai lähes satasen, mutta vähempään käyttöön riittää retkikeittimen pullo ja keittiökäyttöön sopiva tohotin, jolloin kokonaiskustannus on parin kympin luokkaa. Se isompi pullo sopii kaasugrilliin, joten koko hoito on vain keittiökaluston mitätön laajennus.

Putkihommiin kupariputkea myydään kiepillä hehkutettuna ja suorana. Se kiepillä oleva on tietysti niin pehmeää, että sen vetää aika vähällä vaivalla lähes suoraksi. Suora on yleensä eri tavoin päällystettyä eikä sitä kannata kovin paljon taivutella.

Puhtaan kuparin sulamispiste on 1083 °C ja hehkutukseen riittää muutama sata. Kai sen pitää kuitenkin näyttää siltä, että se hehkuu lämpöä. Nestekaasulla sulaminen ei pitäisi olla mahdollinen ongelma. Jäähdytys varmuuden vuoksi hitaasti, jotta ei jää lämpöjännitteitä tai metalliseos karkenisi jonkun hassun seosaineen ansiosta. Puhdas kupari pitäisi pehmetä parhaiten veteen sammuttamalla eli vaikutus on juuri päinvastainen kuin karkaisussa.

Kupari on tietääkseni pehmeimmillään täysin puhtaana. Kovempaa siitä on perinteisesti saatu lisäämällä tai olemalla poistamatta tinaa (pronssi) tai sinkkiä (messinki). Samalla sähkönjohtokyky huononee. Sähkölaitteissa käytetty yleensä lähes puhdas kupari, ja myös esim. meltorauta, ovatkin erinomaisen pehmeitä. Eivät ihan purkan korvikkeeksi sopivia, mutta vähän ratakiskoa ohuemmat vetää umpisolmuun ihan tuosta vain.

Levynä "kupari" voi olla vaikka piipronssia, jota käytetään korroosiokestävyytensä takia usein piiteräksen sijaan jousina. C-kaseteissa sen nauhaa äänipäätä vasten painavan tyynyn jousi oli piipronssia. Kellokoneistoissa jouset ovat usein piipronssia. Aika jäykkää tavaraa.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #8

Kupari pehmenee kun se kuumennetaan kirsikanpunahehkuun ja jäähdytetään nopeasti veteen.

Sitä kutsutaan löijäämiseksi, löyjäykseksi - pehmeäksihehkutukseksi.

Eli siinä vaan takan hiilloksella kuumennat palan ja jäähdytät sen, jonka jälkeen voit jatkaa takomista. Kun pala "karkenee" työn edistyessä, tulee pala löijätä uudelleen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Minä löysin kerran roskiksesta kanttiinsa metrin messinkilevyn, ajattelin tehdä siitä jonkun valaisimen, mutta tekemättä on.
Kuparilevyä tarvitaan etsauksessa jota olisin mielelläni harrastanut, mutta en löytänyt siihen työtilaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kuparimetallien valaminen ei ole mukavaa.

Minä olen käynyt noin vuonna 1979 tinahelvetiksi kutsutussa valimossa, joka sijaitsi Pommilan korttelissa Turussa Vilhonkadun ja Tervahovinkadun kulmassa Tervahovinkadun suuntaisena. Nykyisin sillä paikalla on asuinkerrostaloja.

Alistair Maclean käytti ainakin pariin otteeseen kirjoissaan kuvausta "painekattilatehdas Siperiassa" paikasta, jossa ei missään nimessä haluaisi olla. Tinahelvetti oli vielä pahempi. Silloin oli talvi ja pakkasta ulkona purevasti jotain 15 °C. Tinahelvetin ovet olivat tietysti selällään, koska siellä valettiin metalleja, joiden sulamislämpö vaihtelee parista sadasta lähelle tuhatta. Valkometalli yleisin alhaisen sulamislämpötilan metalleista ja pronssi sekä messinki ylemmän lämpötilan. Siellä oli siis hyvin kylmää sekä kuumaa. Hyvin siellä eteensä näki pölystä huolimatta, mutta työntekijät olivat hyvin mustia. Pöly tuli tärytyksestä, jolla valumuotin hiekka puristettiin tiiviiksi. Lattia oli maalattia, joka myös tärisi täryttimen ansiosta. Lähti siitä myös meteliä ihan tarpeeksi.

En viitsi etsiä tinahelvetin rakennusvuotta, mutta se oli jo silloin koko Wärtsilän Turun Telakan alueen vanhimpia rakennuksia. Valistunut arvaukseni on 1800-luvun alkupuoli. Siitä on joitakin kuvia Martinranta galleriassa, 1 ja 2. Rakennuskin oli siis jo silloin purkuvalmiin näköinen.

Ne valimon työntekijät taisivat olla pesunkin jälkeen aika mustia. Hiilipölyllä on sellainen vähän tunnettu vaikutus, että jos sitä joutuu haavaan, se ikään kuin tatuoi haavan alueen. Minulla on ollut vain kerran hiilitatuointi valuraudan hiilipölystä sormessa ja se haaleni ehkä noin parissa kymmenessä vuodessa erottumattomaksi. George Orwellin kirjassa The road to Wigan Pier (tai Down and out in Paris and London) on asiasta ainoa kohtaamani maininta. Orwellin mukaan hiilikaivosmiesten otsat varsinkin olivat hyvin tatuoituja, kun pimeässä kaivoksessa päitään kolhivat hiilipölyisiin seinämiin. Sitä ei sitten pesussa saanut puhtaaksi, mutta suuri yleisö luuli kaivosmiehiä hyvin likaisiksi.

Tinahelvetissä samaa valuhiekkaa käytettiin jatkuvasti uudelleen. Musta väri siihen tuli siitä, että sidosaineena tai "liimana" käytetty maitojauheen ja veden sekoitus hiiltyi sulan metallin lämmöstä. Maitojauhevelliä lisättiin aina uutta muottia tehtäessä. Mitään kaasujen pakokanavia ei tehty. Siellä valetut kappaleet olivat siihen aikaan useimmiten liukulaakereita. Itsekin sorvasin muistaakseni peräsinlaitteen liukulaakeriksi teräsputkea, jonka sisäpuolelle oli valettu valkometallia. Ei siis mitenkään monimutkaisia valuhommia.

T Piepponen

Jopa oli mesta. Ne ovat (olleet) nuo vanhan polven pajat ja vastaavat aika likaisia paikkoja.

Tuo oli hyvä vinkki, että maitojauhetta ja vettä. Uudemmat valukirjojen ohjeet puhuvat dekstriinijauheesta ja vedestä, mutta maitojauhetta on helpompi saada.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Itse olin töissä niihin aikoihin ns. isolla konepajalla, jossa työstettiin paljon valurautaa, joka pöllysi grafiittia. Kaappien päällä ja muissa paikoissa, joita ei päivittäin siivottu oli vakiona parin millin kerros hiilipölyä. Hiilipöly on kuitenkin siitä mukavaa, ettei se riko keuhkoja, kuten kivipöly ja pahimpana asbesti.

Juttelin noista vanhoista ajoista vajaa 10 vuotta sitten erään nuoremman polven koneistajan kanssa ja hän kertoi dieseltehtaaksi uudelleennimetyn konepajan alasajosta ja jämien siirtymisestä Leinovalulle. Olivat porukalla suostuneet siirtymään Leinovalun hommiin sillä ehdolla, että eivät joudu valimoon. Tinahelvetti kuului siis koko entisen telakka-alueen metallimiesten yleissivistykseen pelotteena, että jos ei tee hommiaan kunnolla, voi joutua valimoon.

Voi sitten tietysti arvata valajien sivistystason ja sitä kautta kuinka paljon ammattitaitoa on tarttunut kirjan kansien väliin. Konepajallakin oli keksitty työkaluja ja -tapoja, joista ei tiedetty ammattikoulussa tai tekulla mitään. Vanhemmat työkaverit tiesivät kertoa, että aikoinaan vain kone oli työpaikan puolesta, työkalut piti tehdä tai hankkia itse. Hiiliteräksisiä itse taottuja sorvinteriä siellä oli erikoisemmasta päästä tallessa vielä minun aikanani. Mutta siis, ihan kulttuurihistoriallisesti arvokasta työtä dokumentoida vanhoja työtapoja.

Mahtaako öljyn käyttö lisätä pakokanavien tarvetta hiekkavalussa?

Maitojauhe oli toisen käden tietoa. Ei siellä tinahelvetissä voinut kysyä melun takia. Wärtsilän oman konepajakoulun opettaja osasi kuitenkin vastata, kun järkytyksestä oli toivuttu. Taisi olla Riekkinen, lähellä eläkeikää ollut entinen Pommilan sorvaaja. Hän myös tiesi kertoa, että sodan aikana lähin pommi osui Manillan talon vieressä olleelle parkkipaikalle. Silloin Pommilan konepaja sai nimensä valmistetuista tuotteista, joten kohteena se oli kaupungin tärkein.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #16

Joo se valuraudan hionta on muuten nahkeaa hommaa. Mistään muusta rautaseoksesta ei tule yhtä nokkaan käyvää hiontapölyä. Ja valurautainen "laikkatikku" silmässä se vasta tuntuu mukavalta. Vähän samaa kategoriaa kuin happipeitsellä leikatessa korvaan suhahtava kuonahelmi.

Pajat ovat aina likaisia. Ei siellä ole aikaa kaapinpäällisiä essu päällä luuttuilla kun kipinän pitää lentää ja kolvien suhista.

"Mahtaako öljyn käyttö lisätä pakokanavien tarvetta hiekkavalussa? "

Voi olla jossain määrin, mutta noissa pienissä valuissa vähäinen valupaine ja nopeampi jäähtyminen vähän pakottavat tekemään palokaasuille muutenkin lisää kavavia. Videossa näkyvä renkaiden sarjavalu jäi vajaaksi kuten näkyy.. Öljyllä on vaan helpoin elvyttää siivilöity ja osittain palanut hiekka.

"Maitojauhe oli toisen käden tietoa."

Vaan on hyvä juttu silti testata, kun maitojauhetta on helpommin saatavilla kuin dekstroosia. Liika vesihän on jopa hengenvaarallista valuhiekassa(isoissa valuissa, kirkonkelloissa).

Pienvaluihin muuten keraamisia upokkaita parempi on tuollainen tulenkestävästä teräksestä valmistettu kauha. Kestää smäidäröintiä enemmän ja on muutenkin pitkäikäinen. Romusta väsäsin. Ja grafiittimölliköitäkin muuten löytyy joskus pelloista/maastosta etsintähommissa, eli saa säkällä irrotuisaineetkin luonnosta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tuo on hienoa käsityön hallitsemista- oikein upeaa.
Seurasin kerran erään tunnetun taiteilijan kultakorun valamista. Siihen liittyin vahamallit sitten joku kipsivaihe, "puu", valaminen uunitöineen.

https://sites.google.com/site/kultasepanala/teknii...

T Piepponen

Hyvä valutapa se vahavalu/lost-wax casting/cire perdue. Jää jälkiviimeistelyt minimiin ja voi valaa sellaisia kappaleita joita ei kaksiosaisilla muoteilla edes pysty valamaan.

Keksintönä se on ollut tavallaan käytössä jo pronssikaudella - savipaakun sisään paineltiin malli ja savi poltettiin notskilla. Kun malli oli palanut pois, muottiin kaadettiin metalli. Todennäköisesti tuo isompi karhunhammas on alunperin valettu jollain tällaisella menetelmällä.

Nythän se tehdään vaikka niin, että mehiläisvahasta kyhätään malli, joka päällystetään kipsin ja samotin seoksella, muotti poltetaan ja valetaan.

Jotain pinssejä tein vahapuumenetelmällä joillekin laulajille joskus vuosia sitten, kun erään paikan alipainevekottimia pääsi käyttämään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Mielenkiintoista juttua mehiläisvahasta. Kaikkeen sekin taipuu.
Itse olen käyttänyt sitä batiikin tekoon, kun olen kuvioinut sillä kangasta, mutta ihan helppoa ei ole sekään, jos haluaa tarkat kuvioinnit saada aikaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Todella kauniita ja taidokkaita koruja.
Minä olen joskus jollain kurssilla valannut pieniä eläinhahmoja kirjaisinmetallista kipsimuotilla. Aihiot muotoiltiin juustovahasta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kirjasinmetalli lienee suurin piirtein sama kuin valkometalli. Molemmat ovat metalliseoksia eli lejeerinkejä, joissa tina ja ainakin aikaisemmin lyijy olivat pääosissa. Sulamispiste jossain 200 asteen paikkeilla. Ulkonäkö ja olemus lähes sama kuin juotostinalla tai uudenvuodentinalla. Nykyään kun lyijy on pannassa, ovat nämä tina- tai alhaisen sulamispisteen -lejeeringit varmaan vähän erilaisia.

Valkometallia käytettiin aikoinaan liukulaakerien lisäksi ladottavissa kirjasinlaatoissa. Lapsuudentaloni naapurin alakerrassa oli pieni kirjapaino, jossa vielä painolaatat ladottiin eli painettavan sivun jokainen palstan rivi oli oma painolaattansa, jotka ladottiin palstariveihin, joista koottiin sivu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minun tiine susiemoni ja karhuni ovat kyllä ihan kovaa metallia. En tiedä mitä seosta ovat.
Minunkin lapsuudentalon naapurustossa oli kirjapaino, muistaakseni Åbo Underättelsin. Mutta en käynyt koskaan latomista katsomassa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Minun on joskus tehnyt mieli kokeilla miltä pronssimiekka tuntuu/toimii. Ne on väistämättä ainakin lyhyempiä kuin mihin olen tottunut. Tosin niiden kokokin voi vaatia enemmän ja uusia työmenetelmiä. (Puukkoseppäkään ei automaattisesti ja suoraan taivu miekkasepäksi teräksen kanssa esimerkiksi. Joskin heillä on monia tähän tarvittavia taitoja.) Toisalta olen myös kädentaidoissa noin yleisesti aikamoinen kädetön amatööri ja lähinnä polttaisin jonkin talon missä sitten sulattelisinkaan.

T Piepponen

Ainakin sellaisen aihio olisi helppo mallintaa(vaikka laudasta vuollen) ja valaa.

Sitten vaan takoisi teränsuun kovemmaksi.

Tuo mainitsemani Cupror-seos saattaisi toimia miekassa hyvin, koska cupror on sitkeämpää takoa kuin tinapronssi. Kokeilemisen arvoinen juttu. Teränsuu tietysti murtuilisi "käytössä" nopeahkosti verrattuna teräsmiekkaan, mutta saisi sen jonkin aikaa pysymään terävänä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Piepponen on kyllä se todellinen unelmien poikamies/ukkomies. Noin kaunista tekevä mies taatusti valloittaa naisten sydämmet;)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä (lainaus kieliopinkirjasta).

Jossain siellä savon perillä se väittää olevansa, hae pois.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Todennäköisesti on jo otettu. En minä toisen omaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #27

Profiilissa on Piepposen maili, älä luovuta vaan kysy edes onko mahiksia:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ehdit ensin sillä aikaa kun nauraen naputtelin:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mutta toivottavasti Piepposen sydämeen ei mahdu samalla kerralla kahta ämmää, ettei mene niitä sydämmiä särki :D

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Särjestä saa kalakeiton eikä sekään paha ole.

T Piepponen

Johan työ herkesitte levottomia pakisemmaan!

Valaminen on tuhat kertaa helpompaa kuin ihmisten kanssa toimiminen. Mikä on ihan jees, kun kuitenkin yhden kanssa on juttuun tullut kerrallaan ihan hyvinnii.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset